Varhainen leikkauksen jälkeinen vaihe
Ensimmäisten kahden leikkauksen jälkeisen päivän aikana voi esiintyä vähäistä verenvuotoa tai veristä vuotoa. Tämä on normaalia. Ensimmäisten kahden leikkauksen jälkeisen viikon aikana verenvuodon riski säilyy. Voimakkaan verenvuodon ilmetessä ota välittömästi yhteyttä leikkauksen tehneeseen kirurgiin tai hakeudu lähimpään päivystyspoliklinikkaan.
Verenvuotoriskin vuoksi nenää ei saa niistää liian voimakkaasti ensimmäisten kahden leikkauksen jälkeisen viikon aikana. Niistämisen helpottamiseksi suositellaan nenän huuhtelua merivesisuihkeella (Quixx, Humer), joka auttaa ohentamaan nenäeritettä. Nenässä olevien ruvien pehmentämiseen voi käyttää nenäöljyä (esim. Coldastop-öljy).
Ensimmäisten leikkauksen jälkeisten päivien aikana nenään kehittyy turvotusta, joka voi aiheuttaa nenähengityksen vaikeutumista. Turvotuksen laskeminen kestää useita viikkoja. Turvotuksen lievittämiseksi ja nenähengityksen parantamiseksi voidaan käyttää nenään suihkutettavia dekongestantteja (Xymelin- tai Otrivin-suihke) tai vastaavia tabletteja (pseudoefedriiniä sisältävät valmisteet).
Nenän huuhtelun jälkeen nenän sisä- ja ulkopuolella olevat haavat tulee puhdistaa 3 %:n vetyperoksidiliuoksella. Käytä tähän korvien puhdistukseen tarkoitettuja vanupuikkoja. Tiputa vanupuikkoon hieman 3 %:n vetyperoksidiliuosta ja puhdista sieraimet kevyin pyörivin liikkein sisältäpäin. Jos haavoja on myös nenän ulkopuolella, puhdista ne samalla tavalla.
Puhdistuksen jälkeen haavoihin tulee levittää antibioottivoidetta (esim. Baneocin). Haavojen puhdistamista ja antibioottivoiteen levittämistä suositellaan tehtäväksi 2 kertaa päivässä enintään 14 päivän ajan. Paras tulos saavutetaan, kun haava on jatkuvasti peittynyt tasaisella, ohuella voidekerroksella. Haavojen liian voimakas hankaaminen voi aiheuttaa ompeleiden aukeamisen ja tulehduksen.
Ota lääkärin määräämät antibiootit ja kipulääkkeet annetun hoito-ohjeen mukaisesti. Ensimmäisten kahden leikkauksen jälkeisen viikon aikana älä käytä aspiriinia tai aspiriinia sisältäviä verenohennuslääkkeitä. Vitamiinien ja ravintolisien käyttö voidaan aloittaa uudelleen 2 viikon kuluttua.
Suihkussa voi käydä jo seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen. Vältä veden joutumista haavoihin ja nenällä olevaan lastaan.
Nenän ja silmien ympäristön turvotus ja mustelmat voimistuvat ensimmäisten 3–4 leikkauksen jälkeisen päivän aikana. Hyvin harvoissa tapauksissa turvotus voi olla niin voimakasta, että silmäluomia on vaikea avata. Silmien ympärillä olevien mustelmien häviäminen kestää keskimäärin noin 2 viikkoa.
Noin 7 päivän kuluttua leikkauksesta nenällä oleva lasta poistetaan. Sen poistamisen jälkeen nenän turvotus jatkuu vielä useiden viikkojen ajan. Älä poista lastaa itse ennen viikon kulumista! Haavojen sulkemiseen käytettyjä ompeleita ei tarvitse poistaa, sillä ne ovat itsestään sulavia.
Lastan poistamisen jälkeen jatka nenän teippausta vielä muutaman viikon ajan annettujen ohjeiden mukaisesti. Teippaus auttaa vähentämään nenän turvotusta.
Myöhäinen leikkauksen jälkeinen vaihe
Kevyt fyysinen rasitus on sallittua toisella leikkauksen jälkeisellä viikolla (kävely, kevyt voimistelu). Vältä raskasta fyysistä rasitusta vähintään 2 viikon ajan leikkauksen jälkeen. Normaaliin fyysiseen aktiivisuuteen voi palata 4 viikon kuluttua leikkauksesta.
Vältä uimista uima-altaissa ja luonnonvesissä 1 kuukauden ajan leikkauksen jälkeen, sillä se lisää merkittävästi tulehdusriskiä. Samoin on suositeltavaa välttää kuumia kylpyjä ja saunaa 1 kuukauden ajan leikkauksen jälkeen, koska ne lisäävät turvotusta.
Silmälaseja voi käyttää heti lastan poistamisen jälkeen. HUOM! Silmälasien käyttö voi kuitenkin olla epämukavaa ja aiheuttaa kipua. Luinen kohta, johon lasit tukeutuvat, voi olla arka jopa puolen vuoden ajan. Silmälasien aiheuttamaa painetta voi vähentää suojaamalla nenän ihoa teipillä.
Vältä suoraa auringonvaloa nenälle 3 kuukauden ajan leikkauksen jälkeen. Suora auringonsäteily voi aiheuttaa mustelmien pigmentoitumista. Auringossa oleskellessa käytä aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on vähintään SPF 50.
Ensimmäisen leikkauksen jälkeisen kuukauden aikana tulehduksen riski on edelleen olemassa. Tulehduksen merkkejä ovat ihon punoituksen ilmaantuminen alueelle, jossa se oli jo aiemmin hävinnyt, nenän arkuus kosketettaessa sekä turvotuksen uudelleen lisääntyminen sen jo aiemmin vähennyttyä. Näiden oireiden ilmetessä ota välittömästi yhteyttä leikkauksen tehneeseen kirurgiin, hakeudu päivystävälle korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärille tai lähimpään päivystyspoliklinikkaan.
Turvotus vähenee asteittain. Noin 60–65 % turvotuksesta häviää ensimmäisten 2–3 leikkauksen jälkeisen kuukauden aikana, 70–80 % kuuden kuukauden kuluessa, 90–95 % ensimmäisen vuoden loppuun mennessä ja 100 % toisen leikkauksen jälkeisen vuoden loppuun mennessä. Turvotuksen nopeuttamiseksi voidaan ensimmäisten 3 kuukauden aikana käyttää Arnica-geeliä, jota levitetään suoraan nenälle.
Välittömästi leikkauksen jälkeen nenän uusi muoto voi tuntua aluksi vieraalta. Epävarmuutta lisää myös nenän turvotus. Turvotuksen vähentyessä nenä alkaa vähitellen saavuttaa lopullisen muotonsa, ja samalla siihen tottuu. Yleensä mitä suurempi muutos on tehty, sitä kauemmin tottuminen kestää. Tavallisesti tottumiseen kuluu 3–4 kuukautta. Varaathan tähän aikaa ja kärsivällisyyttä.
Hyvin usein nenän kärki tuntuu aluksi liian ylös kohotetulta, erityisesti potilailla, joiden leikkauksen tavoitteena oli nenän kärjen merkittävä kohotus. Ensimmäisen leikkauksen jälkeisen kuukauden aikana nenän kärki laskeutuu hieman ja saavuttaa vähitellen lopullisen asentonsa.
Edestäpäin katsottuna esteettisemmän nenän muodon saavuttaminen kestää normaalin ja ohuen ihotyypin potilailla 3–4 kuukautta ja paksumman ihotyypin potilailla jopa 1 vuoden. Varaathan tähänkin kärsivällisyyttä.
Muista, että lopullisen tuloksen muodostuminen kestää ohuen ihotyypin potilailla enintään 6 kuukautta, normaalin ihotyypin potilailla enintään 1 vuoden ja paksumman ihotyypin potilailla jopa 2 vuotta.
Ennen kuin leikkauksesta on kulunut 6–12 kuukautta, ei voida arvioida uusintaleikkauksen tarvetta. Nenä, joka näyttää hyvältä varhaisessa leikkauksen jälkeisessä vaiheessa, voi myöhemmissä paranemisvaiheissa kehittää poikkeamia. Toisaalta tulos, jota aluksi pidettiin epäonnistuneena, voi paranemisajan loppuun mennessä osoittautua tyydyttäväksi. Pieniä poikkeamia voidaan joissakin harvoissa tapauksissa korjata ennen lopullista paranemista. Suurempien epämuodostumien kohdalla on aina odotettava täydellistä paranemista ja vasta sen jälkeen arvioitava uusintaleikkauksen tarve.